Mitä kuuluu mielenterveyspalveluille hyvinvointialueella?

Missä mennään mielenterveyspalveluiden osalta hyvinvointialueella?

Pirkanmaan hyvinvointialueen päätös keskeyttää aikuisten lyhytpsykoterapian palvelusetelien myöntäminen on herättänyt keskustelua niin aluevaltuustossa kuin mediassa (AL 26.11.). Oikeastaan sama haaste on monissa muissakin palveluissa tällä hetkellä, kuten ikäihmisten palveluissa ja hammashoidossa. Hyvinvointialueella yritetään säästää kaikin keinoin ostopalveluista, mikä heijastuu nyt jonoina eri palveluihin. Ostopalveluilla tarkoitetaan siis muiden kuin hyvinvointialueen itse tuottamaa palvelua, esim. yksityistä tai kolmatta sektoria. Tämä pohdituttaa.

Ostopalveluiden karttaminen saattaa paperilla näyttää säästötoimenpiteeltä, mutta käytännössä se voi johtaa usein vaikeisiin ja kalliisiin tilanteisiin. Kun tutkitusti tehokkaista hoitomuodoista säästetään, kasvaa muiden palveluiden kuormitus – ja pitkällä aikavälillä myös kustannukset.

Erityisen ristiriitaisen tilanteesta tekee se, että hyvinvointialue hyväksyi eilen strategisen monituottajuusohjelman, jonka tulisi turvata joustavat ja monipuoliset palvelut yhteistyössä eri tuottajien kanssa. Kuitenkin juuri nyt monituottajuuden mahdollisuuksia, kuten lyhytpsykoterapian ostopalveluita, rajataan voimakkaasti.

On ymmärrettävää, että taloudellinen tilanne aiheuttaa paineita, mutta päätösten vaikutuksia on voitava arvioida laajemmin. Ja kyllä on myös tilanteita, joissa on perusteltua luopua tai vähentää ostopalveluista, mikäli niiden rinnalle tuodaan vastaavia palveluita. Nyt näin ei ilmeisesti ole, joten päättäjänä pohdin: miten käy heille, jotka eivät saa tarvitsemansa hoitoa ajoissa?

Aikuisten mielenterveyspalvelut eivät ole vain yksilön asia, sillä ne vaikuttavat koko hyvinvointialueeseemme, kaupunkiimme, työpaikoille ja yhteisöihin. Vanhempien mielenterveysongelmat heijastuvat myös suoraan lasten ja nuorten hyvinvointiin. Tampere ja Pirkanmaa eivät voi olla aidosti hyvinvoivia, jos aikuiset jätetään ilman tarvittavaa hoitoa.

Jokainen meistä ansaitsee laadukasta mielenterveyshoitoa – nyt, ei sitten joskus. Tämänkaltaisilla päätöksillä on kauaskantoisia vaikutuksia, siksi meidän pitää pystyä arvioimaan tilannetta uudelleen ja tarjoja vaikuttavia palveluita jokaiselle.