Lasten ja nuorten hyvinvointiin on panostettava

Tänään vietetään maailman terveyspäivää. Ajattelin kirjoittaa muutaman ajatuksen erityisesti lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisesta.

Aloitan sillä, että edelleen suurin osa lapsista ja nuorista voi hyvin. Samaan aikaan osa voi entistä huonommin, mikä heijastuu kiusaamisena, väkivaltarikoksina, päihteiden käyttönä ja mielenterveysongelmina. Nuorten tulevaisuususko on romahtanut ja usko omiin mahdollisuuksiin menestyä elämässä laskussa.

Nyt on aika luoda uskoa tulevaan. Kaupungilla ja hyvinvointialueella on lukuisia toimia jo nyt tukea lasten ja nuorten hyvinvointia. Tässäkin asiassa ennaltaehkäisy on avainasemassa, mitä aiemmin voidaan tukea antaa, sen parempi.

Päiväkodit, koulut ja oppilaitokset ovat siitä mainioita palveluita, että ne läpileikkaavat koko ikäryhmän, jolloin ne tavoittavat lähestulkoon kaikki lapset ja nuoret – etenkin perusopetuksessa. Siksi olisi tärkeää, että kouluterveydenhuolto, psykologi- ja kuraattoripalvelut löytyisivät kouluilta ja henkilöstö olisi osa koulun arkea. Tarvitaan vieläkin tiiviimpää moniammatillista yhteistyötä, jossa on selkeät vastuut ja roolit sekä aikaa tehdä yhdessä.

Yhteistyötä tehdään myös muiden viranomaisten kanssa, kuten poliisin, sosiaalityön sekä nuorisotyön kanssa. Ankkuritoiminta on ollut käynnissä myös Tampereella ja sillä on tärkeä rooli nuorten hyvinvoinnin edistämisessä sekä rikollisuuden ennalta ehkäisyssä. Lisäksi tamperelaiset koulut ovat laatineet omat suunnitelmat kiusaamisen ehkäisyyn, puuttumiseen ja seurantaan.

Harrastusmahdollisuudet ovat yksi osa hyvinvointia ja niitä Tampereella riittää. Lasten ja nuorten harrastamisen tukemiseen on erilaisia tukitoimia, kuten Lupa liikkua, lupa harrastaa, Nuorisopassi, lähiliikuntapaikat, taiteen perusopetus, kansalaisopistot, seurat ja moni muu harrastustoiminta. Liikunnan ja kulttuurin harrastaminen lisää hyvinvointia ja resilienssiä ja harrastusten parissa koetaan tärkeää yhteisöllisyyden tunnetta!

Hyvinvointi luo hyvinvointia. On nimittäin tutkittu, että kun opetushenkilöstö voi hyvin, oppilaatkin voivat hyvin. Sama pätee vanhempien kanssa. Siksi myös meidän aikuisten tulee pitää huolta omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista.