Kaupunginvaltuuston syyskausi käynnistyy kyselytunnilla ja päätinkin kysyä liittyen kesän uimataitokeskusteluun. Uimataito on heikentymässä, vaikka asumme tuhansien järvien maassa. Mitä voisimme tehdä? 👇🏼
Kiitos arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
Kesän aikana on käyty vilkasta keskustelua uimataidosta. Uimataito on kirjaimellisesti elintärkeä kansalaistaito, jonka jokaisen kansalaisen tulisi oppia liikkuakseen turvallisesti vesillä. Uimataidosta puhuttaessa nostan vielä sen määritelmän esille: “Henkilö, joka pudottuaan syvään veteen niin, että pää käy veden alla ja päästyään uudelleen pinnalle, ui yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 metriä selällään, on uimataitoinen.”
Kuudesluokkalaisten uimataito on heikentynyt kymmenen vuoden aikana. Reilu puolet kuudesluokkalaisista on uimataitoisia, kun vastaava luku vuoden 2016 tutkimuksessa oli 76 prosenttia. Myös täysin uimataidottomien lasten määrä on kasvanut.
Perusopetuksen opetussuunnitelmassa uimataito mainitaan liikunnan opetuksen tavoitteissa uimataito mainitaan yksittäisenä taitona läpi koulupolun. 3.-6. luokan osalta tavoitteena on opettaa uimataito, jotta oppilas pystyy liikkumaan vedessä ja pelastautumaan vedestä. Tämä tarkoittaa 50 metrin uimista kahdella eri uintitavalla sekä sukeltamista 5 metriä pinnan alla.
Helteisenä kesänä ihmiset suuntaavat viettämään aikaa entistä useammin veden ääreen. Ikävä kyllä tämä on näkynyt hukkuneiden määrän kasvuna verrattuna viime vuosiin.
Kysynkin:
- Mikä on Tampereen tilannekuva uimaopetuksen toimivuudesta perusopetuksessa? Oppivatko lapset uimaan peruskoulun aikana nykyjärjestelyin?
- Miten kaupunki aikoo reagoida mahdolliseen uimataidon polarisaatioon, jotta uimataidon oppisi nykyistä useampi lapsi ja nuori?
Ida Leino 