Valtuustossa keskusteltiin viime maanantaina kouluruuasta. Asiaa voi tarkastella monesta eri näkökulmasta ja itselläni heräsi omat muistot erityisesti lukiovuosilta mieleen, kun näin äitini pöydällä kuvan ylioppilaasta.
Suomi on maailman ensimmäisenä maana tarjonnut maksutonta kouluruokaa. Maksuton kouluruoka on siis maailman mittapuulla historiallinen innovaatio, josta säädettiin laissa jo 1943. Monelle koululaiselle kouluissa ja päiväkodeissa tarjottava ruoka on päivän pääateria, jopa ainut lämmin ruoka.
Kouluterveyskyselyt ovat viime vuosina kertoneet, että 8.-9.-luokkaisista noin puolet eivät ikävä kyllä syö päivittäin tarjottua ruokaa. Tähän vaikuttaa varmasti moni tekijä aina ruokailutilanteen rauhallisuudesta kaveriporukan valintoihin tai yksinkertaisesti tarjolla olevaan ruokaan.
Kun asiaa miettii vielä syvemmälle, taustalta voi löytyä syömishäiriöön viittaavia ajatuksia ja käytöstä, mielenterveysongelmia, ulkonäköpaineita ja dieettikulttuuria. Tänään, kun asiaa tarkemmin pohdin, minulle olisi varmaan ollut ihan sama, vaikka ruokailussa olisi ollut päivittäin tarjolla pippuripihvi, koska näin ruuan lähtökohtaisesti vain kaloreina, mikä ei ollut normaalia. Tähän taas tulisi osata paremmin tarttua oppilaitoksissa.
Osallistuin muutama viikko sitten ysiluokkalaisten Vaikuta!-päivään, jossa juttelin ysien kanssa muun muassa kouluruuasta ja etenkin kasvisruuasta. Suurin osa kertoi syövänsä kouluruuan (jes!). Tampereella tarjotaan päivittäin sekä kasvis- että liharuokavaihtoehto, mistä tuli kiitosta. Käytännönläheisesti tämä tarkoittaa, että on kaksi vaihtoehtoa, mistä valita, jos vaikkapa toinen ei miellytä. Moni toivoi kasvisruuan laatuun ja ulkomuotoon kehitystä. Eli toisin sanoen moni on avoin syömään kumpaa tahansa vaihtoehtoa, kunhan se on hyvän makuista ja ravitsevaa.
Kouluruokailulla on myös kasvatuksellinen tehtävä: ”kouluruokailun tehtävänä on oppilaiden terveen kasvun ja kehityksen, opiskelukyvyn sekä ruokaosaamisen tukeminen” (POPS). Kouluruokailulla on siis terveydellisen tavoitteen lisäksi myös sosiaalinen ja kulttuurinen merkitys. Kouluruokailu on osa ruoka- ja tapakasvatusta sekä ruokasuhteen muodostumista.
Kouluruokakeskustelussa usein vedotaan siihen, että jotakin ideologiaa tuputetaan. Mutta ihan yhtä ideologisia ovat valinnat liha- ja kasvisruokien välillä. Usein sillä ei ole lapselle tai nuorelle merkitystä, onko kyseessä nimenomaan kasvis- vai liharuoka. Tärkeintä on, että ruoka on täyttävää ja ravinteikasta, eli ravintosuosituksia noudattelevaa.
Tampere tähtää hiilineutraaliksi 2030. Ruuan ilmasto- ja luontovaikutukset ovat merkittäviä, koska kaupungin elintarvikehankinnat aiheuttavat suurimman osan luontojalanjäljestä. Tämä on yksi näkökulma siihen, miksi kasvisruoan tai hybridiruokien kehittämiseen tulisi panostaa.
Joka tapauksessa meidän tulee huolehtia siitä, että lapset ja nuoret ylipäätään syövät päiväkoti- tai koulupäivän aikana ruokaa ja saavat siitä tarvittavia ravintoaineita, jotta päivän jaksaa touhuta ja oppia.
Ida Leino 