Vuosi alkaa lähestyä loppuaan ja niin uusi tehtäväni Kokoomusnuorten puheenjohtajana. Epäilemättä edessä on mielenkiintoinen ja jännittävä vuosi, joka alkaa heti vaaleilla! Ennen uuden alkua ajattelin hieman pohtia kulunutta syksyä ja erityisesti kokemusta opettajuudesta 
Syksy opettajana avasi silmiäni monestakin näkökulmasta. Oheisessa kuvassa olen ensimmäisiä päiviä töissä ja hiukan jännittyneenä tulevasta. Ehdin melkein kolme vuotta tehdä päivätyöksi järjestöhommia, joten opesijaisuuksista ja opeopintojen pedagogisista kursseista oli ehtinyt vierähtää aikaa. Näin jälkikäteen sillä ei tosin ollut oikeastaan merkitystä.
Rohkenen väittää, että opin kollegoiltani paljon enemmän kuin monelta yliopiston kurssilta tai opetusharjoittelulta. Harjoittelut eivät kyllä juurikaan vastaa todellisuutta. Harjoitteluissa keskitytään pedagogiikkaan ja haetaan jollain mittapuulla täydellistä opettamista: materiaalit valmistetaan itse ja eriytetään monelle tasolle, toiminnallisuutta korostetaan eikä unohdeta erilaisia digitaalisia välineitä.
Vinkkejä ja välineitä ei saa ryhmän hallintaan, kodin ja koulun yhteistyöhön, kolmiportaiseen tukeen, moniammatilliseen yhteistyöhön, Wilman käyttöön, arviointikeskusteluihin, vanhempainiltojen pitämiseen tai muuhun oheiseen, johon työpäivät pitkälti kuluvat opetuksen suunnittelun – ja itse opettamisen ohessa.
Yliopiston tehtävä ei välttämättä olekaan mennä opetuksessaan näin konkreettiselle tasolle, vaan tehtävä on enemmän sivistää, tarjota näkökulmia, kriittisyyttä sekä opettaa tiedonhaku ja -hallintataitoja. Mietin kuitenkin, kuinka monelle edellä mainitut aikaa vievät tehtävät tulevat yllätyksenä? Kuinka tyhmältä olo uutena opena voi tuntua, kun ei yksinkertaisesti tiedä vielä kaikkia juttuja?
Oma opettajuus sai mainion startin ihanasta työyhteisöstä, jossa apua ja tukea oli läsnä, johdosta lähtien. Käänsin ajatuksen siitä, mitä oletan, millainen opettajan pitäisi olla, siihen, millainen opettaja itse halusin olla. Työtä voi toteuttaa hyvin monella eri tavalla ja se oli varmaankin tämän syksyn yksi tärkeimmistä oivalluksista. Oppilailla tulee olemaan aina paikka sydämessäni ensimmäisenä omana opetusryhmänä 
Pidän opettajan työtä yhtenä tärkeimmistä ammateista ja sen vuoksi koin työn todella merkitykselliseksi ja vastuulliseksi. Oman opettajuuteni polku ottaa nyt kiertotien politiikan puolelle, mutta koulutusasiat tulevat olemaan aina lähellä sydäntä Sen vuoksi toivonkin, että olkaa kasvatusalan ihmiset yhteydessä 
