Riitta Kuismanen puolusti kotihoidon tukea nimenomaan lapsen edun kannalta Aamulehden mielipidepalstalla 5.1. kirjoituksessaan Kotihoidon tuki on yhteiskunnan etu. Kirjoitus sai pohtimaan asiaa myös toisesta näkökulmasta. Eikö varhaiskasvatus voi olla lapsen etu?
On totta, että alle 3-vuotiaat tarvitsevat vanhemman läheisyyttä luodakseen luottamussuhteen heihin sekä ympäröivään maailmaan.
Entä sitten, jos tällaista läheisyyttä ei olekaan perheessä tarjolla? Tai jos vanhemmat eivät yksinkertaisesti viihdy kotona, vaan haluavat olla työelämässä? Mitä jos kotona onkin vastassa päihteitä, mielenterveysongelmia tai väkivaltaa? Olisiko kuitenkin parempi, että lapsen ympärillä olisi turvallisia aikuisia, vaikka he eivät olisi lapsen vanhempia?
Tilastojen mukaan pisimpään kotihoidon tuella elävät matalapalkkaisilla aloilla työskentelevät naiset. Kelan mukaan 150 euron kotihoidon tuen kuntalisät pienentävät äitien työllistymismahdollisuutta 8 – 18 prosenttia. Näihin lukemiin eivät vaikuta kunnan työllisyysaste tai äidin taustatekijät.
Kun Kuismanen tekstissään viittaa yhteiskunnan etuun, hän vähättelee työllisyydestä aiheutuvia positiivisia vaikutuksia yhteiskunnalle. Se, että myös äiti jatkaa urallaan ja samalla maksaa veroja, on kannattavampaa kuin tuilla eläminen.
Työelämä ehtii muuttua jo vuodessa, kahdessa paljon, jolloin kotiin jääneen työntekijän osaaminen jää jälkeen ja kynnys palata töihin nousee. Lasten käyttämien palveluiden menojen kattamista ei voi ajatella siten, etteivät vanhemman työstä maksetut verot kata palvelun kustannuksia – eihän ne kata välttämättä ikinä. Siksi meillä on hyvinvointivaltio ja progressiivinen verotus, jotta palveluita voidaan mahdollistaa kaikille.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen tuottaman tutkimuksen mukaan suurempi kotihoidon tuki näkyy neuvoloiden testeissä määrällisesti suurempina ongelmina muihin nähden.
Päiväkodeissa kasvatusalan ammattilaiset pystyvät huomaamaan, jos lapsella on pulmia oppimisen, käyttäytymisen tai vaikkapa motoriikan suhteen. Varhaiskasvatus nimenomaan tarjoaa lapselle kattavan tuen sekä kauaskantoisia positiivisia vaikutuksia tulevaisuuden kannalta.
Laadukas varhaiskasvatus edellyttää kuitenkin poliittisia arvovalintoja, kuten ryhmäkokojen pitämistä maltillisina sekä osaavan henkilökunnan riittävyyttä samoin kuin taloudellisten resurssien. Yksi edellytys myös on, että kaikki lapset pääsevät varhaiskasvatuksen piiriin, olivat vanhemmat sitten työssäkäyviä tai työttömiä.
Varhaiskasvatukseen panostetun euron on tutkittu tuottavan itsensä 7-kertaisesti takaisin. Lapsen etu pidemmällä tähtäimellä on todella, että mahdolliset pulmat tunnistetaan ja huomataan ajoissa, jolloin ehkäistään syrjäytymistä ja ennustetaan korkeampaa koulutustasoa.
Näin ollen en kyllä oikein keksi kovin montaa kannattavampaa kohdetta, jonne sijoittaa verovaroja.
Julkaistu Aamulehden Mielipiteet-palstalla 11.1.2021.
