Marraskuussa 2021 tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen ilmoitti, että korkeakoulujen keskittämisen aika on ohi ja nyt aletaan noudattaa hajauttamisen linjaa. Kymmenen yliopistoa tyrmäsi Kurvisen sanoman perustellen sitä haitallisena, johon ministeri Kurvinen vastasi toteamalla, että yliopistot eivät ymmärrä, mistä puhuvat.
On röyhkeää tiedeministeriltä sanoa, etteivät tiedekorkeakoulut tiedä mistä puhuvat. En usko, että Kurvinen kuitenkaan tietää yliopistoja itseään paremmin, millainen päätöksenteko on niille parhaaksi.
Esimerkkejä Kurvisen esittämästä politiikasta löytyy muista maista, esimerkiksi Tanskasta. Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) tilasi Suomen Kööpenhaminan suurlähetystöstä selvityksen hajautuspolitiikan onnistumisesta. Kävi ilmi, että maakuntien uusista 500-1000 opiskelupaikasta vain sata oli saatu täytettyä. Ministeri Kurvinen on todennut, ettei tästä voi tehdä johtopäätöksiä Suomen mittakaavassa Tanskan ollessa pienempi maa. Tanskassa on kuitenkin yli 300 000 asukasta enemmän kuin Suomessa. Suomen pinta-ala on toki isompi, mutta sen käyttö argumentaation välineenä on vain väsynyttä.
Yliopistojen vastareaktion olivat allekirjoittaneet kymmenen yliopiston lisäksi myös Akava ja Elinkeinoelämän keskusliitto. Näiden lisäksi moni taho, esimerkiksi Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL), Opetusalan ammattijärjestö (OAJ) sekä Tieteentekijöiden ammattiliitto ovat olleet kriittisiä uudistusta kohtaan ja olleet huolissaan siitä, miten jo nyt tiukalla oleva rahoitus riittäisi hajautuspolitiikan toteuttamiseen opetusta ja tutkimusta vaarantamatta. Emme voi tinkiä koulutuksemme laadusta!
Emme pärjää kansainvälisessä kilpailussa hajauttamalla koulutusta keskinkertaisiin yksiköihin ympäri maan. Sen sijaan tulisi panostaa siihen, että korkeakoulujemme resurssit riittävät huipulle omilla aloillaan. Kun Kurvinen lähtee tällä tavalla painimaan koulutuksen järjestäjiä vastaan, häviäjänä on suomalainen opiskelija. Ministeri on siis uhraamassa suomalaista koulutusjärjestelmää aluepolitiikan alttarilla.
