Suomen on aloitettava asevienti Ukrainaan välittömästi. Toistaiseksi hallitus on saanut tehtyä päätöksen vain suojavarusteiden, kuten kypärien ja luotiliivien, sekä telttojen ja terveydenhuoltovälineiden lähettämisestä. Ajatus on kaunis ja tavarat tulevat varmasti tarpeeseen, mutta venäläisiä ei saada ajettua Ukrainan maaperältä pois pelkillä kypärillä, vaan Ukraina tarvitsee aseistusta. Mahdollisimman paljon ja mahdollisimman pian. Monet muut EU-maat ovat jo päättäneet aseviennistä. Suomi ei saa jäädä jälkijunaan.
Historiaamme peilaten on järjetöntä ajatella, että samaan aikaan muiden Euroopan maiden auttaessa Ukrainaa viemällä aseita ja ohjuksia, me emme tähän solidaarisuuteen pysty. Ukrainalaiset taistelevat tällä hetkellä urheasti oman maansa itsenäisyyden, koko läntisen arvoyhteisön ja Euroopan rauhan puolesta. Samalla meidän hallituksemme käytännössä katsoo tilannetta sivusta.
Hallitus kertoo saamattomuutensa syyksi hallitusohjelman kirjauksen, jossa on sitouduttu periaatteeseen, jossa sotaa käyviin maihin ei viedä aseita. Venäjän raakalaismainen hyökkäyssota on kuitenkin muuttanut olennaisesti turvallisuusympäristöä koko Euroopassa. Jo aikaisemminkin tämän hallituskauden aikana hallitusohjelmasta on joustettu muuttuneeseen tilanteeseen vedoten.
Tätä, jos mitä tilannetta pitäisi kohdella muuttuneena tilanteena, joka vaatii järeitä keinoja, vaikka sitten hallitusohjelmaa vastaan.
