Pääkaupunkiseudun perusopetuksen ongelmat ovat kantautuneet aikoja sitten opettajapiireissä korviini. Samankaltaisia pulmia löytyy kaikista isoista kaupungeista. Inkluusion ajatus on hyvä, eikä siitä sinänsä tule luopua: jokaisella lapsella on oikeus viettää aikaa omassa sosiaalisessa ympäristössään, eli luokan kanssa, ja oppimisen tuki tuodaan sinne. Valitettavasti tilanne on kääntynyt itseään vastaan, eikä oppimisen kunnollista tukea pystytä tarjoamaan yleisopetuksessa.
Muutamia ajatuksia siitä, miten asiaa voidaan ratkoa:
Luokanopettajakoulutus. Luokanopettajakoulutuksen sisältöihin tulee tuoda enemmän erityispedagogiikan ja inkluusion sisältöjä. Opettajalla pitää olla valmiudet tukea oppilaita yleisopetuksessa.
Erityisopetuksen resurssit. Yleisopetus ei ole tukea tarvitsevalle oppilaalle välttämättä paras oppimisympäristö ja se pitäisi pystyä tunnistamaan. Sen vuoksi tulisi pystyä varmistamaan, että erityisopetusta on tarjolla joustavasti. Erityisluokkia ja -opettajia tarvitaan lisää ja näiden tulee toimia tiiviissä yhteistyössä yleisopetuksen kanssa.
Samanaikais- ja yhteisopetuksen lisääminen. Kahden luokanopettajan tai luokanopettajan ja erityisopettajan yhteistyöllä pystytään opetusryhmiä eriyttämään joustavasti ryhmitellen esimerkiksi taitotason mukaan ryhmiin. Pienemmissä ryhmissä pystytään pureutumaan vaikeisiin sisältöihin tai toisaalta eriyttämään ylöspäin.
Ryhmäkoot. Ryhmäkoot eivät saa enää paisua.
