Hyvää koulujen aloitusta kaikille 
Vuosi sitten oli jännät paikat, kun omalla opeurallani alkoi ensimmäinen syksy vastavalmistuneena opena oman luokan kanssa. Mikä onni kävikään, että sain ihanan 4C-luokan opetettavakseni ja viime syksy kuljettiin yhdessä. Tämän luokan porukalla tulee olemaan varmasti aina erityinen paikka sydämessä. Syksyn työkokemus luokanopettajana sekä yläkoulun kotitalouden opettajana antoi myös valtavasti ajatuksia koulumaailman kehittämisestä.
Opettajan työ on antoisaa ja merkityksellistä, mutta ammatissa kamppailee jatkuvasti riittämättömyyden tunteen kanssa. Aina voisi tehdä enemmän ja paremmin. Lomien päättyessä uutisoitiinkin, että kaikille kahden kuukauden loma ei riitä palautumiseen. Tulisiko lomia sitten pidentää? En usko, mutta meidän on pakko tarttua uupumista ja kuormitusta aiheuttaviin tekijöihin.
Opettajan ammatti on ollut murroksessa jo vuosikymmeniä. Erilaiset koulumaailman uudistukset, hankkeet, digitalisaatio ja opetussuunnitelmat ovat vaikuttaneet työn tekemiseen ja ajankäyttöön. Tämän lisäksi oppilaat, huoltajat ja maailma ovat erilaisia kuin vaikkapa oman koulupolkuni alussa. Mitä pitäisi tehdä? Listaan muutaman ajatuksen:
Annetaan työrauha kouluihin. Ei suuria hankkeita tai uudistuksia perusopetukseen tai toisen asteen koulutukseen ensi lukuvuoden aikana.
Lisää resursseja oppimisen tukemiseen. Tukea tarvitsevat oppilaat eivät aina saa tarvitsemaansa apua esimerkiksi erityisopetusta liian niukkojen resurssien vuoksi. Tämän lisäksi koulunkäynninohjaajia tarvitaan yleisopetuksen luokkiin enemmän.
Opettajarekistereiden käyttöönotto. Korona-aikana nähtiin, kuinka hankalaa sijaisia on saada lyhyellä aikataululla. Etenkin varhaiskasvatuksessa osaajapula on valtava. Kaivataan myös varhaiskasvatuksen opettajien koulutuspaikkojen lisäys.
Valmistuneiden opettajien mentorointi. Sain itse kullanarvoisia vinkkejä ja tukea omalla työpaikallani, mutta tiedän, että valitettavasti kaikki uudet opet eivät ole samassa tilanteessa.
Yhteisopettajuuden mahdollistaminen. Liputan yhteisopetuksen puolesta, koska olen nähnyt, miten se parhaimmillaan toimii ja kuinka se parantaa työssäjaksamista.
Esihenkilökursseja luokanopettajakoulutukseen valinnaisiksi. Rehtoreilla on tärkeä rooli työyhteisön johtajina, vaikka opettajat vastaavatkin opetuksesta yksin. Johtamiseen tulisi kiinnittää myös koulumaailmassa enemmän huomiota.
Raportoinnin vähentäminen. Opettajat päivittävät ja viestivät Wilmassa, arvioivat oppilaita, pitävät arviointikeskusteluja, kirjoittavat tuen papereita ja paljon muuta opetuksen ulkopuolella. Miten tätä suht näkymättömän, mutta aikaa vievän työn määrää saataisiin hillittyä?
